torstai 13. kesäkuuta 2013

Ajan hengessä Amurissa ja Varalan Villassa


Lainasin kirjastosta Anne Mattssonin teoksen Seela Sella sellaisenaan, jossa perehdytään upean näyttelijän elämään hänen oman kertomansa, vanhojen kirjoitusten, valokuvien ja lehtileikkeiden kautta. Lausumista ja esiintymistä pienestä asti opiskelleelta ”Pispalan plikalta” kysytään tyypillisesti, miten hän muistaa ulkoa kaikki vuorosanat. Sella vastaa, että sehän se kaikista tylsin ja yksinkertaisin osuus on. Vasta henkilöanalyysi ja nahkoihin meneminen on todella kiinnostavaa ja vaativaa. Seela Sella kertoi löytäneensä tositapahtumiin perustuvan Liebrehctin Hannah ja rakkaus -näytelmän roolinsa Hannahina uudella tavalla keksittyään käyttää esiintymisasussaan turbaania. Vaaleat hiukset eivät olisi sopineet jyrkälle, ehdottomalle juutalaisnaiselle, eikä peruukki tullut kysymykseen. 
 
Puvustus, lavastus ja rekvisiitta rakentavat näytelmän maailmaa, ja ovat siten tärkeitä sekä näyttelijälle että yleisölle. Joskus rooliin meneminen on konkreettisesti toisen kenkiin astumista, ja jalkineiden ulkonäöllä, tunnulla ja lestillä on todella merkitystä. Kun kävin lapsena ensimmäisiä kertoja teatterissa, jännittävintä oli se, millaisia lavasteita vanhan teatterisalin lavalle oli kutakin esitystä varten pystytetty ja mitä näyttelijöillä oli yllään.

Vuonna 2010 perustettu, tamperelainen Eliisa-teatteri osallistuu Teatterikesän Offiin tänä vuonna kahdella esityksellä. Aapelin ja Agapetuksen kirjoittamat näytelmät esitetään aikakausiinsa sopivissa miljöissä. Viime kesänä suuren suosion saanut Pikku Pietarin piha on nähtävillä jälleen Amurin työläismuseokorttelissa ja kartanohupailu Kaikenlaisia vieraita Villa Varalassa, Varalan urheiluopiston alueella. Näytelmät on puvustanut ajan henkeen myös molemmissa näyttelevä Merja Kurkinen. ”Meidän roolimme on olla se ryhmä, joka tekee klassista tai historiallista teatteria. Pyrimme joka kerta löytämään esityspaikaksi sellaisen miljöön, joka tukee näytelmän sanomaa. Meille epookki ei ole vaatteet vaan aatteet, ja me haluamme löytää teksteistä ajan sanoman”, Kurkinen kuitenkin muistuttaa Yle Uutisten haastattelussa

Eliisa-teatterin Kaikenlaisia vieraita on tilattavissa vierailuille erilaisiin kartanoihin tai huviloihin, jolloin se sovitetaan aina esityspaikkaan sopivaksi. Ihana idea! Näyttelijänkin täytyy olla eri tavalla skarppina, kun esityspaikka vaihtelee. Ylipäätään teatteria pitäisi tehdä enemmän sekä aitoja paikkoja hyödyntäen, että niitä vastaan (tällä tarkoitan ristiriitaa, paikkaa joka voi olla myös kontrastina itse jutulle). Esimerkiksi viime kesänä myös Offissa nähty MURTO Ensemblen lotista kertova Täyspuuvillakuosi (Okko Leo) esitettiin Tampereella Näsilinnassa (nähtävillä Kalajoella, Kajaanissa ja Oulussa tänä kesänä!). Teatteri Siperia esitti Pää edellä -näytelmää vuonna 2010 remonttia odottavan Pyynikin uimahallin tyhjässä altaassa. Tällaisia lisää! Esimerkkiä näyttää myös Eliisa-teatteri. 


 
Kuva Nana Juhala


Pikku Pietarin piha

Pakinoitsijana tunnettu nimimerkki Aapeli, eli Simo Puupponen kirjoitti romaanin Pikku Pietarin pihan vuonna 1958. Sen tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle, pieneen puutalopihapiiriin, jossa naapureiden kanssa eletään tiiviisti yhdessä. Tarina ei ole suruton: Pietari on juuri menettänyt äitinsä, mikä vaikuttaa tietysti myös koko naapurustoon. Ilmapiiri on kuitenkin lämmin ja turvallinen, toiveikaskin. Pietarin isä, torikauppias Jormalainen, tutustuttaa väen Pietarin uuteen äitipuoleen, enkelinomaiseen Karoliinaan. Pietari käy myös keskusteluja Jumalan kanssa erityisesti edesmenneestä Lyydia-äidistään. Pihapiirin aikuiset ovat hyvässä ja pahassa perillä toistensa asioista, lapset rakentavat kokonaisen maailman leikkeihinsä. Elämä jatkuu. 

Täytyy myöntää, että Pikku Pietarin piha on jäänyt minulta sekä kirjana, elokuvana että näytelmänä väliin. Täytyy tehdä parannus tänä kesänä! Tarina perustuu väljästi kirjailija Puupposen omaan lapsuuteen Kuopion puutalokorttelissa mukailtuja henkilöidennimiä myöten. Siinä varmaan piilee osa tarinan viehätystä. Eliisa-teatterin versiossa on parisenkymmentä näyttelijää (!), joista Teppo Nieminen jatkaa Pikku Pietarina ja Jumalana nähdään viime kesän tapaan Ahti Jokinen. 



Kuva Henri Ilanen
Kaikenlaisia vieraita

Agapetuksen, eli Yrjö Soinin hupailunäytelmä Kaikenlaisia vieraita oli ensi-illassa Suomen Kansallisteatterissa toukokuussa 1934. Siitäkin tehtiin elokuva pari vuotta myöhemmin.

Näytelmän tapahtumat sijoittuvat yhteen viikkoon 30-luvulle, Tamminiemen kartanoon. Perijätär Alma Karitie jättää kartanonsa sisarenpoikansa kontolle matkoille lähtiessään. Erilaisten sattumusten kautta sisarenpoika kumppaneineen saa idean muuttaa Tamminiemi kesän ajaksi täyshoitolaksi. Kaikenlaiset vieraat löytävät tiensä paikalle, ja selitysten ja sekaannusten maustama soppa on valmis. Komediallinen tarina sopii varmasti kesäteatteriin. 


Pääsylipun hintaan sisältyy kierros Varalan urheiluopiston alueella sijaitsevassa, hurmaavassa Villa Varalassa. 1900-luvun taitteessa rakennettu hirsihuvila toimikin ensimmäisenä kurssipaikkana naisten voimistelukotia perustettaessa. Varalaan on keskustasta alle kolmen kilometrin kävelymatka, mutta myös monilla busseilla pääsee lähelle. Lähimmäs taitaa ajaa linja 25, pysäkin nimikin on Varala. 




Eliisa-teatteri

Pikku Pietarin piha

Käsikirjoitus Aapeli, sovitus ja ohjaus Jorma Kairimo

Amurin työläismuseokortteli (2 h)

Satakunnankatu 49, 33230 Tampere

Ti 6.8. – to 8.8. klo 19.00

Liput 18/10€, perhelippu 50€ (2 aik., 2 lasta), ryhmät min. 20 hlöä alennus 2€ / lippu

Lippuvaraukset Eliisa-teatteri puh. 045 895 6152 tai info@eliisateatteri.com






Eliisa-teatteri

Kaikenlaisia vieraita

Käsikirjoitus Agapetus, sovitus ja ohjaus Virpi Valtonen

Villa Varala, Varalan urheiluopiston alue (2 h)

Varalankatu 36, 33240 Tampere

La 10.8. ja su 11.8. klo 13.00 & 17.00

Liput 18€, sis. museoesittelyn

Lippuvaraukset Eliisa-teatteri puh. 045 895 6152 tai info@eliisateatteri.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti